Kuinka blondi saa aikaiseksi kaksi erilaista perusshottia baarissa lauantai-iltana?
Hän ottaa tilauksen vastaan,miettii hetken.Nostaa esille kaksi lasia.Miettii hetken.Alkaa katselemaan ympärilleen ja tutkii hyllyn pulloja.Kävelee hetken edestakaisin tiskin takana.Kysyy työtoverilta neuvoa.Ottaa pullon.Kaataa ensimmäisen shotin.Miettii hetken.Etsii kaapeista rauhassa toisen shotin ainekset.Kokoaa shotin hitaasti miettien.Alkaa naputtamaan kassakonetta.Miettii.Naputtaa jälleen.Käy kysymässä työtoverilta neuvoa.Saa oikean summan koneeseen ja hoitaa maksutilanteen ensimmäisen shotin osalta.Naputtaa jälleen konetta.Miettii.Naputtaa.Koneen näyttö näyttää varsin huimaa summaa kyseiselle shotille.Miettii vähän.Käy kysymässä neuvoa työtoverilta.Yrittää naputtaa.Pyytää eri hinnan kuin mitä kone näyttää,tosin siis paljon järkevämmän hinnan.Asiakas saa maksettua ja oravalaiset pääsevät vihdoinkin nappaamaan shottinsa. Oravalaiset toteavat että täällähän ehtii pää selvetä paukkujen välissä ja jatkavat matkaansa parempiin mestoihin. Ettekö usko? Käykää itse Wanhassa Apoteekissa testaamassa.
maanantai 7. marraskuuta 2011
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Aamupäivän kaffet
Eräs Oravapartiolainen havahtui taannoin mielenkiintoiseen dilemmaan Porvoossa. Syysflunssan iskettyä päälle vähän rajummin ei töihin ollut menemistä vaan aamupäivällä oli raahauduttava apteekkiin keskustaan. Koska kyseinen Oravalainen kärsii pahasta kofeiiniaddiktiosta mutta huomasi jälleen että kotona ei ollut sitten kahvia (eikä edes filttereitä) ajatteli hän nauttia aamukahvinsa kaupunkilla. Niin hän sitten seisoi arkipäivänä kello 11 apteekinkulmalla ja alkoi käymään läpi vaihtoehtojaan - mikä osoittautui varsin hankalaksi.
Grand,tai mikä se nykyisin sitten onkaan,Steakhouse dippadaapa(Oravapartiossa on ehdotettu lempinimeksi "Raffes" mikä ei saanut kannatusta) aukeaa vasta kello 12. Glory Days on kiinni remontin takia. Café Cabriolessä ei hinta-kuppikoko täsmää aamukahvia varten. Café Picnic on täynnä eläkeläisiä tai koulusta lintsaavia teinejä. Se entinen Bagar Café (siinä Nimbustalossa,oisko joku Paakari-vai-mikä-lie nykyisin) on erään partiolaisen asettamassa boikotissa (tähän liittyi jotenkin se että vanha kaffela häädettiin siitä ja varastettiin törkeästi nimi ja asiakkaat tjsp). Vanhan kaupungin paikat olivat suoraan sanottuna siinä flunssatilassa aivan liian kaukana. Onneksi tarkka silmä huomasi sen minkä pöpöt olivat huurtaneet mielestä:Walter'shan aukeaa nykyisin jo kello 9!!! Jippii,sinne siis!
Tiskille kävellessä tuli nopeasti tehtyä havainto, että saattaapi Oravalainen olla ainoa joka puhaltaisi kunnialla läpi ratsiassa jos oltaisiin autoilla liikenteessä. Tiskiltä löytyi onneksi tilaa sopivalla hajuetäisyydellä tuoppisetiin ja odotus baarimikon huomiosta alkoi. Hyvä että ehti seisahtaa niin eikös siinä alkanut sedät jo huutelemaan.
Tuoppisetä,kutsutaanpa sitä vaikkapa Pilsneri-Pertiksi:"Woe että miten hyviä naisia tänne yhtäkkiä ilmesty!"
Hmm,mietti Oravalainen.Yksinhän minä tulin ja aivan varmasti parin päivää peiton alla räkäisenä on saanut sisäisen hehkeyteni esiin. Pilsneri-Pertti oletti ilmeisesti ympärillä olevaan hiljaisuuden olleen liian melukas ja uusi saman toteamuksensa vielä kovemmalla äänellä.Ja vielä kovemmalla.Ja vielä kovemmalla.
Lopulta,Oravalaisen jo kaataessaan lisukkeita kahviinsa, kyllästyi Pilsneri-Pertin bestis Bisse-Börje kuuntelemaan huutoa korvaansa.
"Aj sluut nu oo ti gala täär"
Pilsneri-Pertti tuijotti Bisse-Börjeä,katseli ihmeissään Oravalaista ja käänsi lopulta katseensa takaisin tuoppinsa pohjaan.
"Jaa-a sidu.Hon talaar ju int ens tyska."
Kofeiinin alkaessa vaikuttamaan kehossa niin tilanteen koomisuuskin valkeni,mutta sitä ennen kävi kyllä kovastikin mielessä että MISSÄ HEMMETISSÄ VOI PORVOOSSA JUODA AAMUKAHVIT RAUHASSA????
Grand,tai mikä se nykyisin sitten onkaan,Steakhouse dippadaapa(Oravapartiossa on ehdotettu lempinimeksi "Raffes" mikä ei saanut kannatusta) aukeaa vasta kello 12. Glory Days on kiinni remontin takia. Café Cabriolessä ei hinta-kuppikoko täsmää aamukahvia varten. Café Picnic on täynnä eläkeläisiä tai koulusta lintsaavia teinejä. Se entinen Bagar Café (siinä Nimbustalossa,oisko joku Paakari-vai-mikä-lie nykyisin) on erään partiolaisen asettamassa boikotissa (tähän liittyi jotenkin se että vanha kaffela häädettiin siitä ja varastettiin törkeästi nimi ja asiakkaat tjsp). Vanhan kaupungin paikat olivat suoraan sanottuna siinä flunssatilassa aivan liian kaukana. Onneksi tarkka silmä huomasi sen minkä pöpöt olivat huurtaneet mielestä:Walter'shan aukeaa nykyisin jo kello 9!!! Jippii,sinne siis!
Tiskille kävellessä tuli nopeasti tehtyä havainto, että saattaapi Oravalainen olla ainoa joka puhaltaisi kunnialla läpi ratsiassa jos oltaisiin autoilla liikenteessä. Tiskiltä löytyi onneksi tilaa sopivalla hajuetäisyydellä tuoppisetiin ja odotus baarimikon huomiosta alkoi. Hyvä että ehti seisahtaa niin eikös siinä alkanut sedät jo huutelemaan.
Tuoppisetä,kutsutaanpa sitä vaikkapa Pilsneri-Pertiksi:"Woe että miten hyviä naisia tänne yhtäkkiä ilmesty!"
Hmm,mietti Oravalainen.Yksinhän minä tulin ja aivan varmasti parin päivää peiton alla räkäisenä on saanut sisäisen hehkeyteni esiin. Pilsneri-Pertti oletti ilmeisesti ympärillä olevaan hiljaisuuden olleen liian melukas ja uusi saman toteamuksensa vielä kovemmalla äänellä.Ja vielä kovemmalla.Ja vielä kovemmalla.
Lopulta,Oravalaisen jo kaataessaan lisukkeita kahviinsa, kyllästyi Pilsneri-Pertin bestis Bisse-Börje kuuntelemaan huutoa korvaansa.
"Aj sluut nu oo ti gala täär"
Pilsneri-Pertti tuijotti Bisse-Börjeä,katseli ihmeissään Oravalaista ja käänsi lopulta katseensa takaisin tuoppinsa pohjaan.
"Jaa-a sidu.Hon talaar ju int ens tyska."
Kofeiinin alkaessa vaikuttamaan kehossa niin tilanteen koomisuuskin valkeni,mutta sitä ennen kävi kyllä kovastikin mielessä että MISSÄ HEMMETISSÄ VOI PORVOOSSA JUODA AAMUKAHVIT RAUHASSA????
perjantai 16. syyskuuta 2011
Lomilta takaisin,lompsis
Oravapartio on viettänyt kesäänsä niin aktiivisesti terasseilla että eihän sitä olla päästy koneen äärelle lainkaan...
Porvoon terassikesä oli jälleen lyhyt ja tiivis.Oravat pörräsivät kuten muutkin kyläläiset lähinnä joen rantaa ylös ja alas,vakiokohteiksi päätyi mainio Kipparikioski Aleksanterinsillan kupeessa sekä Amarillo ja Glückauf,riippuen siitä oliko jano vai nälkä. Mitään sen kummempaa sanomista näistä ei ole, Amarillo toimi tänä kesänä huomattavasti joustavammin kuin edellisenä ja Glückaufin sangriakannu oli kenties suurin pettymys kesän juomatarjoiluista.
Kovasti oli tullut odotettu että Wilhelm Å aukeaa,sillä viime kesänä se oli osoittautunut loistavaksi ruokapaikaksi. Harmitus olikin suuri kun juhannuksen aikoihin pääsi viimein ruokailemaan. Etukäteen oli tullut ihailtua netissä ruokalistaa ja suosikki jo valmiiksi valittua mutta ehei,netin ruokalistahan ei pitänyt paikkaansa ja terdellä piti sitten juomat jo tilanneena tyytyä pariin yhtä huonoon vaihtoehtoon. Ruoka oli ihan mukiinmenevää mutta paikan tyylistä jäi sen verran paha maku suuhun että se jäikin sitten ainoaksi ruokailuksi Willellä.
Siinä oikeassa Amarillossa ylhäällä kaupungissa on soinut kesän aikana hyviä musiikkeja,etenkin perjantai-iltojen dj:t saivat oravalaisia pysymään tanssilattioilla joraamassa.Seurahovin tungokseenkin tuli muutamaan otteseen eksyttyä, onhan siellä Waltersin ja Karaoken puolella ihan kivaa mutta se helvatan dj vois jäädä kotiinsa. Yhtä yksitoikkoista soittolistaa saa kyllä hakemalla hakea. Ja silloin harvoin kun tulee biisiä missä olisi edes hieman erilaista säveltä niin sekin on remixattava dunks-dunks-dunks-formaattiin.
Erilaista säveltä onkin sitten tyydytty hakemaan Sohon hippejen keskuudesta. Se paikka kieltämättä vaatisi aina parit marihönkäsyt ennenkuin uskaltautuu portaita alas, mutta missään ei kyllä ole yhtä koomista väkeä liikenteessä.
Pubimaailmasta ei porvoossa voikaan paljoa sanoa,Old Townissa on aina tunnelmaa ja Grandissa urheilutappelua. Ehkäpä kesän ainoa ylläri tällä saralla oli se ettei Glory Dayssa olekaan enää yhtää paljon niitä inhottavia outohörhöspuggeja.
Enihau,siinä kesä nopeasti tiivistäen.Tietenkin vastaan on tullut ties minkälaisia tilanteita mutta ehkäpä niitä tarinoita tulee tässä syksyn aikana kirjattua. Ainaskin uusi Rosso herätti paljon tunteita,mutta se vaatii todellakin täysin oman postauksen lähiaikoina :D
Porvoon terassikesä oli jälleen lyhyt ja tiivis.Oravat pörräsivät kuten muutkin kyläläiset lähinnä joen rantaa ylös ja alas,vakiokohteiksi päätyi mainio Kipparikioski Aleksanterinsillan kupeessa sekä Amarillo ja Glückauf,riippuen siitä oliko jano vai nälkä. Mitään sen kummempaa sanomista näistä ei ole, Amarillo toimi tänä kesänä huomattavasti joustavammin kuin edellisenä ja Glückaufin sangriakannu oli kenties suurin pettymys kesän juomatarjoiluista.
Kovasti oli tullut odotettu että Wilhelm Å aukeaa,sillä viime kesänä se oli osoittautunut loistavaksi ruokapaikaksi. Harmitus olikin suuri kun juhannuksen aikoihin pääsi viimein ruokailemaan. Etukäteen oli tullut ihailtua netissä ruokalistaa ja suosikki jo valmiiksi valittua mutta ehei,netin ruokalistahan ei pitänyt paikkaansa ja terdellä piti sitten juomat jo tilanneena tyytyä pariin yhtä huonoon vaihtoehtoon. Ruoka oli ihan mukiinmenevää mutta paikan tyylistä jäi sen verran paha maku suuhun että se jäikin sitten ainoaksi ruokailuksi Willellä.
Siinä oikeassa Amarillossa ylhäällä kaupungissa on soinut kesän aikana hyviä musiikkeja,etenkin perjantai-iltojen dj:t saivat oravalaisia pysymään tanssilattioilla joraamassa.Seurahovin tungokseenkin tuli muutamaan otteseen eksyttyä, onhan siellä Waltersin ja Karaoken puolella ihan kivaa mutta se helvatan dj vois jäädä kotiinsa. Yhtä yksitoikkoista soittolistaa saa kyllä hakemalla hakea. Ja silloin harvoin kun tulee biisiä missä olisi edes hieman erilaista säveltä niin sekin on remixattava dunks-dunks-dunks-formaattiin.
Erilaista säveltä onkin sitten tyydytty hakemaan Sohon hippejen keskuudesta. Se paikka kieltämättä vaatisi aina parit marihönkäsyt ennenkuin uskaltautuu portaita alas, mutta missään ei kyllä ole yhtä koomista väkeä liikenteessä.
Pubimaailmasta ei porvoossa voikaan paljoa sanoa,Old Townissa on aina tunnelmaa ja Grandissa urheilutappelua. Ehkäpä kesän ainoa ylläri tällä saralla oli se ettei Glory Dayssa olekaan enää yhtää paljon niitä inhottavia outohörhöspuggeja.
Enihau,siinä kesä nopeasti tiivistäen.Tietenkin vastaan on tullut ties minkälaisia tilanteita mutta ehkäpä niitä tarinoita tulee tässä syksyn aikana kirjattua. Ainaskin uusi Rosso herätti paljon tunteita,mutta se vaatii todellakin täysin oman postauksen lähiaikoina :D
torstai 2. kesäkuuta 2011
Pyhitetty olkoon tuore kahvi
Eräs oravapartiolainen päätyi kiertämään pyhäpäivän iltaa etsien tuoretta - tai edes juotavaa - kahvia. Muuten niin mainiossa Old Townissa tuli vastaan niin karmeata myrkkyä että oli pakko jättää kahvi kuppiinsa. Ja tämä kun juo vielä huoltsikkakaffejakin iloisin mielin niin jotain voi olla pääteltävissä kahvin laadusta. Yli kolmasosa kupista oli maitoa,mutta väritys edelleen tumma. Hyi helvata.
Kovinkaan paljon paremmaksi tilanne ei muuttunut kun pääsi Grandiin. Taisi olla edelleenkin aamuvuoron keittämät kahvit pannussa...
Kolmannessa paikassa piti jo etukäteen tarkistaa, että kai täällä sentään ois tuoretta kahvia ja avot - ilta pelastettu.
Mutta onneksi päivä oli alkanut paljon paremmin kuin mihin se päättyi. Kauden ensimmäinen kahvi ja siihen kuuluva jäätelö nautittu "kaupungin" parhaimmalla kesäterassilla Emäsalon sillan alla joka vihdoinkin aukesi viikonloppuna. Hieman jännitti, että paljonko on muuttunut kun on uudet pitäjät mutta sama leppoisa tunnelma ja mukava palveluhan siellä. Ja mikä parasta: ei ainuttakaan ulkomaalaisturista!
Kovinkaan paljon paremmaksi tilanne ei muuttunut kun pääsi Grandiin. Taisi olla edelleenkin aamuvuoron keittämät kahvit pannussa...
Kolmannessa paikassa piti jo etukäteen tarkistaa, että kai täällä sentään ois tuoretta kahvia ja avot - ilta pelastettu.
Mutta onneksi päivä oli alkanut paljon paremmin kuin mihin se päättyi. Kauden ensimmäinen kahvi ja siihen kuuluva jäätelö nautittu "kaupungin" parhaimmalla kesäterassilla Emäsalon sillan alla joka vihdoinkin aukesi viikonloppuna. Hieman jännitti, että paljonko on muuttunut kun on uudet pitäjät mutta sama leppoisa tunnelma ja mukava palveluhan siellä. Ja mikä parasta: ei ainuttakaan ulkomaalaisturista!
lauantai 21. toukokuuta 2011
Tekniikka on ihmeellinen asia
Kesä on siitä ihanan ärsyttävää aikaa että paikat täyttyvät nuorista kokemattomista mokailijoista. Tilauksissa menee vähän kauemmin kuin yleensä, tilaukset menevät vähän väliä väärin ja etikettivirheitä voi bongailla - terveisiä muutes erään ruokaterassin nuorelle herralle että hauska tekstipipo ei välttämättä ole kovinkaan asiaankuuluva osa tarjoilijan vaatetusta.
Onneksi, nämä pikku noviisit sentään onnistuvat vähän väliä ilahduttamaan ruokailijoiden odotusta tahattomalla komiikallaan. Lehtihamarin grillillä törmättiin nuoren tyttöseen jolla oli ongelmia korttipäätteen kanssa. Ruokajonolla riitti ymmärrystä, tuttuahan se on että silloin tällöin on jollain ongelmia yhteydessä tai tekniikka pottuilee muuten vain. Oravapartiolaisillakin sattui olemaan käteistä joten hampparit ja normaalisti kaupungin parhaimmat ranskalaiset saatin hyvin tilattua. Sopivassa välissä tyttö tarpeeksi tuskailtuaan otti puhelimen rasvaiseen käteensä ja alkoi soittamaan apua:
"Niin moi,minä täällä,tota tää korttikone ei nyt toimi ollenkaan...Joo siis tää ei vaan toimi....Eeei,kun toi juttu tossa on kyl pimeenä....No en mä tiiä....Niii,siis joo toi piuha roikkuu tossa...Häh, nii siis ei toi piuha oo tossa kiinni ku se on tossa vieressä niinku irti...Ai,et mä laitan ton piuhan kiinni koneeseen...joo oota mä kokeilen jos se toimis...Hei,tää toimii nyt ku mä laitoin tän piuhan kiinni..."
Kukapa olisikaan ymmärtänyt ensimmäisenä tarkistaa että onko kaikki piuhat kiinni...
Onneksi, nämä pikku noviisit sentään onnistuvat vähän väliä ilahduttamaan ruokailijoiden odotusta tahattomalla komiikallaan. Lehtihamarin grillillä törmättiin nuoren tyttöseen jolla oli ongelmia korttipäätteen kanssa. Ruokajonolla riitti ymmärrystä, tuttuahan se on että silloin tällöin on jollain ongelmia yhteydessä tai tekniikka pottuilee muuten vain. Oravapartiolaisillakin sattui olemaan käteistä joten hampparit ja normaalisti kaupungin parhaimmat ranskalaiset saatin hyvin tilattua. Sopivassa välissä tyttö tarpeeksi tuskailtuaan otti puhelimen rasvaiseen käteensä ja alkoi soittamaan apua:
"Niin moi,minä täällä,tota tää korttikone ei nyt toimi ollenkaan...Joo siis tää ei vaan toimi....Eeei,kun toi juttu tossa on kyl pimeenä....No en mä tiiä....Niii,siis joo toi piuha roikkuu tossa...Häh, nii siis ei toi piuha oo tossa kiinni ku se on tossa vieressä niinku irti...Ai,et mä laitan ton piuhan kiinni koneeseen...joo oota mä kokeilen jos se toimis...Hei,tää toimii nyt ku mä laitoin tän piuhan kiinni..."
Kukapa olisikaan ymmärtänyt ensimmäisenä tarkistaa että onko kaikki piuhat kiinni...
torstai 19. toukokuuta 2011
Stand uppia arkeen
Osa Oravapartiolaisista eksyivät eilen Bar Sohoon kuuntelemaan suomistandupin ehkä tämän hetken kirkkainta tähteä Ismo Leikolaa. Olipa harvinaisen mukavaa nähdä, että porvoolaiset viittivät jopa arki-iltana hakeutua tapahtumien äärelle. Tuvassa oli väkeä moninkerroin enemmän kuin mitä tällainen ikuinen pessimisti oli arvellut. Hienoa porvoolaiset! Illan ainoan miinuksen voisi jakaa istumajärjestelyistä, terassituolit pitkissä ahtaissa riveissä ei ehkä ollut se kaikista paras ratkaisu kun ei saanut missään välissä juomalasia asetettua alas. Vaan eipä myöskään tule ihan heti mieleen mikä olisi ollut parempi ratkaisu kun ei ehkä standupkeikkaa jaksa seisoenkaan kuunnella...Yleisesti ottaen mukava ilta,ja toimivat järjestelyt.Kiitoksia vaan Sohoon kun viittivät järkätä elämää arjenkin keskelle.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Sunnuntai on sählinkiä täynnä
Tänään on loistava päivä aloittaa oikeasti blogin kirjoittaminen. Olemme useinkin naureskelleet että alkaisimme pitämään jonkin formaatin päiväkirjaa tai blogia ravintolakokemuksistamme,mutta (kuten yleensäkin on) se on aina jäänyt siihen nauruskelun tasolle.
Mutta sitten tuli tämä päivä. Päätimme, kuten aika usein sunnuntaisin, että tänään mennään yhdessä syömään. Paikaksi valikoitui vakkarikrapula/sunnuntaipaikka Amarillo vaan ehei. Ainoassa vapaana olevassa ruokapuolen loossissa oli Varauslappu - varaus joka alkoi miltein 2 tunnin päästä. Pitkää pöytää ja pikkupöytää olisi ollut vapaana mutta kun ne loossit ovat mukavimmat ja sopivimmat päivän 4 hengen seurueelle. Mutta ei se mitään, samalla vapautuikin naapuriloossi - eikus sinne. Samalla tuli nuori harjoittelijanoloinen typyskä töykeästi ilmoittamaan että "ei tohon saa mennä kun meillä pitää tänään olla pöytävaraus. Kato,tuol on porukkaa jonossa". Katselus ympärille - kukaan ei näyttänyt odottavan jonossa tai olevan muutenkaan mitään vailla. Jaahas,vai tällainen tänään. Niitä tyhjiä pöytiä,etenkin pikkupöytiä, näkyi muutamakin, ja isoissa pöydissä istui rauhassa pariskuntia. "Niih, kuinkas iso seurue teitä olikaan?" Neljähän meitä. "Joo ei,ei meillä teille pöytää ole. Saatte kyllä mennä tonne odottaa" Aijaa,no ehkäpä me vaan valitaan toinen paikka missä homma toimii eikä ruokahalua pilaa ärsyttävä tarjoilija.
Pikaisen palaverin jälkeen seurue suuntasikin Seireenin patojen ääreen. Vapaita pöytiä vaikka kuinka,loistavaa. Menyyt käteen ja vaikeiden valintojen aika. Samalla virtasikin tasaiseen tahtiin uusia asiakkaita sisälle. Nälän kasvaessa odoteltiinkin sitten että tarjoilijaneiti ehtisi muiden asiakkaiden palvelulta myös meidän iloksi. Onneksi pöydässä oli puolikas vesikannu jo valmiina, kun ei juomatilaustakaan ollut saatu tehtyä. Tovin odottelun jälkeen, kun muun muassa viereen jälkeemme tulleet olivat saaneet tilata koitti meidän aika. Pizzaa,pastaa ja hampparia - ja extra dippi hampparin ranskalaisten lisäksi. Salaattipöydän kautta, onneksi Seireenissä on hyvä salaattipöytä, ja odottelu jatkukoot.Ja jatkukoot.Ja jatkukoot.
Reilumman hetken jälkeen saapui pizza ja hamppari - ja lisäranskalaiset. Hmm,tilaus oli kyllä dippi ranskalaisten lisäksi. "No mutta,mitäköhän mä nyt teen näille,ne on kyllä jo tonne laskuunkin laitettu". Juu,me ei niitä tilattu eikä me niitä makseta mutta saadaan me ne pois syötyä. "Niin siis te otattekin nämä vai mitäköhän mä nyt näille teen?" Niin siis me emme niitä maksa. "Jaa noh,niin.Kai mä vien ne pois".Juu vie pois. Mutta tuo se dippi jookos. Tässä vaiheessa ne naapuripöydän ihmiset jo kiittivät ruuasta ja jatkoivat matkaansa ja alkoi jo tuntumaan että olisi voinut vaan keittää kotona makaronit. Vaan samalla ilmestyi toinenkin pizza ja pasta eli viimein ruokaa....
...tai sitten ei. Pizzalaiset tutkivat juuston hyytymistä ja totesivatkin pizzojen menettäneen jo lämpönsä. Tarjoilija takaisin ja pizzat takaisin uuniin. Pasta sentään maistui hyvälle,jokin osa neljästä ateriasta meni ilmeisesti nappiin...kunnes seuraavalla haarukallisella suuhun tulikin raakaa pastaa. Ei voi olla totta,meneekö tänään kaikki pieleen. Uusi yritys ja kyllä,pasta oli vähän väliä liiankin al denteä. Vaan tarpeeksi nälkäisenähän sitä jo syö vaikka mitä eikä ajatus uuden aterian odottamisesta enää houkuttanut. Paikoittain pasta sentään oli kunnolla keitettyä joten eihän se niin mahdotonta ollut. Pizzatkin maistuivat uusintalämmityksen jälkeen hyviltä, ja hampparista ei kuulunut valituksia. Ruoka masuun ja laskua pöytään, ei onneksi löytynyt lisäranskalaisia laskusta ja dippi tuli ilmeisesti kaupanpäällisenä, jotain plussaa.
Jälkiruokakahvit nautittiinkin sitten muualla, ettei vaan tarvitsisi niiden kanssa kestää sählinkiä.
Mutta sitten tuli tämä päivä. Päätimme, kuten aika usein sunnuntaisin, että tänään mennään yhdessä syömään. Paikaksi valikoitui vakkarikrapula/sunnuntaipaikka Amarillo vaan ehei. Ainoassa vapaana olevassa ruokapuolen loossissa oli Varauslappu - varaus joka alkoi miltein 2 tunnin päästä. Pitkää pöytää ja pikkupöytää olisi ollut vapaana mutta kun ne loossit ovat mukavimmat ja sopivimmat päivän 4 hengen seurueelle. Mutta ei se mitään, samalla vapautuikin naapuriloossi - eikus sinne. Samalla tuli nuori harjoittelijanoloinen typyskä töykeästi ilmoittamaan että "ei tohon saa mennä kun meillä pitää tänään olla pöytävaraus. Kato,tuol on porukkaa jonossa". Katselus ympärille - kukaan ei näyttänyt odottavan jonossa tai olevan muutenkaan mitään vailla. Jaahas,vai tällainen tänään. Niitä tyhjiä pöytiä,etenkin pikkupöytiä, näkyi muutamakin, ja isoissa pöydissä istui rauhassa pariskuntia. "Niih, kuinkas iso seurue teitä olikaan?" Neljähän meitä. "Joo ei,ei meillä teille pöytää ole. Saatte kyllä mennä tonne odottaa" Aijaa,no ehkäpä me vaan valitaan toinen paikka missä homma toimii eikä ruokahalua pilaa ärsyttävä tarjoilija.
Pikaisen palaverin jälkeen seurue suuntasikin Seireenin patojen ääreen. Vapaita pöytiä vaikka kuinka,loistavaa. Menyyt käteen ja vaikeiden valintojen aika. Samalla virtasikin tasaiseen tahtiin uusia asiakkaita sisälle. Nälän kasvaessa odoteltiinkin sitten että tarjoilijaneiti ehtisi muiden asiakkaiden palvelulta myös meidän iloksi. Onneksi pöydässä oli puolikas vesikannu jo valmiina, kun ei juomatilaustakaan ollut saatu tehtyä. Tovin odottelun jälkeen, kun muun muassa viereen jälkeemme tulleet olivat saaneet tilata koitti meidän aika. Pizzaa,pastaa ja hampparia - ja extra dippi hampparin ranskalaisten lisäksi. Salaattipöydän kautta, onneksi Seireenissä on hyvä salaattipöytä, ja odottelu jatkukoot.Ja jatkukoot.Ja jatkukoot.
Reilumman hetken jälkeen saapui pizza ja hamppari - ja lisäranskalaiset. Hmm,tilaus oli kyllä dippi ranskalaisten lisäksi. "No mutta,mitäköhän mä nyt teen näille,ne on kyllä jo tonne laskuunkin laitettu". Juu,me ei niitä tilattu eikä me niitä makseta mutta saadaan me ne pois syötyä. "Niin siis te otattekin nämä vai mitäköhän mä nyt näille teen?" Niin siis me emme niitä maksa. "Jaa noh,niin.Kai mä vien ne pois".Juu vie pois. Mutta tuo se dippi jookos. Tässä vaiheessa ne naapuripöydän ihmiset jo kiittivät ruuasta ja jatkoivat matkaansa ja alkoi jo tuntumaan että olisi voinut vaan keittää kotona makaronit. Vaan samalla ilmestyi toinenkin pizza ja pasta eli viimein ruokaa....
...tai sitten ei. Pizzalaiset tutkivat juuston hyytymistä ja totesivatkin pizzojen menettäneen jo lämpönsä. Tarjoilija takaisin ja pizzat takaisin uuniin. Pasta sentään maistui hyvälle,jokin osa neljästä ateriasta meni ilmeisesti nappiin...kunnes seuraavalla haarukallisella suuhun tulikin raakaa pastaa. Ei voi olla totta,meneekö tänään kaikki pieleen. Uusi yritys ja kyllä,pasta oli vähän väliä liiankin al denteä. Vaan tarpeeksi nälkäisenähän sitä jo syö vaikka mitä eikä ajatus uuden aterian odottamisesta enää houkuttanut. Paikoittain pasta sentään oli kunnolla keitettyä joten eihän se niin mahdotonta ollut. Pizzatkin maistuivat uusintalämmityksen jälkeen hyviltä, ja hampparista ei kuulunut valituksia. Ruoka masuun ja laskua pöytään, ei onneksi löytynyt lisäranskalaisia laskusta ja dippi tuli ilmeisesti kaupanpäällisenä, jotain plussaa.
Jälkiruokakahvit nautittiinkin sitten muualla, ettei vaan tarvitsisi niiden kanssa kestää sählinkiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)